tiistai 12. elokuuta 2014

Kaikki muuttuu aikanaan

Heippa hei pitkästä aikaa! Aika menee niin vauhdilla, että ei edes perässä meinaa pysyä!




Nyt on tapahtumassa monia muutoksia ja osa onkin jo tapahtunut. Eve on muuttanut pois täältä opiskeluiden takia ja itse olen parhaillaan muuttoa tekemässä. Ensi kuun alusta asun siis itsekin muualla. Rapin asioita olemme järjestäneet eikä Rapi siis jää ilman liikuntaa jatkossakaan. Mahdollisesti myös kuulette täällä Rapin kuulumisia, sillä emme asu kumpikaan kovinkaan kaukana, joten tallilla tulee varmasti aina silloin tällöin käytyä.





Eve ei ilmeisesti aio hevoskaveri itselleen etsiä, mutta minulla on jo tiedossa uudelta paikkakunnalta uusi hevostuttavuus. Mikäli yhteistyömme pelaa hevosen kanssa, alan sitä liikuttamaan ja hoitamaan noin 2-3 kertaa viikossa. Jos saan luvan ja kuvaajia silloin tällöin, saatan kirjoitella uudeta hevosesta myös tänne. Blogikin kokee siis muutoksia! Vaikka tämä vuosi ei blogin kannalta olekaan ollut millään tavalla aktiivinen, niin aion silti jatkaa tänne kirjoittelua ainakin jossain määrin.





Talleilimme viime viikolla "viimeistä kertaa yhdessä Rapin liikuttajina ja hoitajina". Otimme muutamia kuvia vielä muistoksi ja mietimme tulevaisuutta. Matkalla tallille ja tallilta kotiin tullessa kyllä pääsi itku. Yli neljä vuotta mentiin saman kaavan mukaan ja nyt kaikki muuttuu... Rapista on muodostunut niin ihana ystävä meille molemmille, että tiukkaa tekee luopua tästä kaikesta. ♥ Onneksi kuitenkaan ei kokonaan tarvitse luopua, sillä aina välillä pääsee kuitenkin moikkaamaan ja uudelta liikuttajalta/hoitajalta saan varmasti kuulla vaikka päivittäin kuulumisia niin halutessani!

Ikävä tulee ♥



Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :) Avoimin mielin mennään. Oikein hyvää loppu kesää ja alkavaa syksyä kaikille meidän seuraajille, toivottavasti täällä vielä joku on, vaikka postaustahti onkin hidas! ♥

T. Sonja

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Hyppyjä parin viikon takaa




 Tässä kuvia parin viikon takaa, kun oli mun vuoroni hypätä Rapin kanssa. Sonja rakensi meille toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen innarin ja toiselle ristikon joka lopussa nostettiin pystyksi. Mulla oli hirmuisia vaikeuksia ratsastaa tuota innaritehtävää, kun tosi vähän olen niitä mennyt. Musta tuntui koko ajan, etten yhtään pysynyt niissä mukana, mutta harjoituksellahan senkin vaan oppii :) Onneksi Rapi on niin kiltti, ettei se vedä hernettä nenään, vaikka täti meinaa välillä tippua selästä kesken tehtävän... :D


Rapilla oli kauhea vauhti ja into päällä tuolla kerralla, ja se yritti viedä mua ihan 6-0! Kerrankin sain oikein pidätellä, ja laukastakin sai vähän pitempään hidastella, ennen kuin heppa suostui edes siirtymään raviin. Mulla olikin vaikeuksia saada Rapi tuotua esteelle, koska en ole piiiitkiin aikoihin ollut minkäänlaisilla estetunneilla, eikä heppakaan oikein kuunnellut mun pidätteitä. Monta kertaa Rapi lähtikin liian kaukaa, mutta saatiin me loppuun pari onnistunuttakin hyppyä! En vain millään meinaa päästä hyppyihin mukaan, jos Rapi hyppää kovaa ja korkealta niin kuin se joskus tekee :D

  
Harmittaa kauheasti, kun onnistuin hukkaamaan videopätkät, jotka Sonja kuvasi mun hypyistä! Luulin laittaneeni ne jo koneelle ja poistin kamerasta kaiken materiaalin, mutta jostain syystä niitä ei mun koneeltani löydy :( Olisin halunnut itsekin vähän katsoa miltä meno näytti, ja olisin voinut teillekin laittaa tänne videota pitkästä aikaa.. Noh, toisella kertaa sitten!



Tänään kävin tekemässä maastakäsin juttuja Rapin kanssa, koska en ehtinyt ratsastamaan ja tarha oli liian märkä ja liukas juoksutukseen. Poni oli tosi hyvällä tuulella, ja opeteltiin luoksetuloa vihellyksestä. Yleensä Rapi ei suostu hakemaan edes näkkäriä kädestä, vaan se möllöttää paikallaan niin kauan kuin herkut tungetaan suuhun :D Tänään kuitenkin sain pyydettyä sitä pysymään paikoillaan ja kun menin kyykkyyn ja vihelsin, heppa tuli luokse hakemaan herkkuja. Tätä täytyy harjoitella enemmänkin, toivottavasti ei ollut yhden kerran ihme!

T: Eve

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Henkistä valmistautumista


Joo, sori nyt taas, että tämän blogin kanssa ollaan menty vähän tällain "hitaasti, mutta varmasti -tyylillä. Syitähän on lukemattomia, mutta yksi suurimmista on varmaan se, että eilen olin tallilla ensimmäistä kertaa yli viikkoon. Pääsykokeiden ja töiden takia otin tallilta vähän vapaata, jotta sain panostettua viimeiset voimani kokeiden tekemiseen. Kuvituksenakin toimii pari viikkoa vanhat ilman satulaa -kuvat! Mulla on hirmuisesti julkaisemattomia kuvia, joten yritän niitä postailla tässä nyt vähän tiheämpään tahtiin, jotta saataisiin joskus tänne vähän reaaliaikaisempaakin materiaalia.



Vaikka ratsastus ei mua ole pitkään aikaan oikein inspiroinut, enkä enää haaveile ikuisesta heppatytön elämästä, huomasin tuon viikon aikana kuinka kova ikävä mulla Rapia tuli. En oikein osaa ajatella Tiinusta enää pelkkänä hevosena, vaan siitä on tullut näiden neljän vuoden aikana ystävä, jonka kanssa meidän yhteistyö toimii päivä päivältä paremmin. Koko viikon mä mietin, että mitähän Rapi nyt ajattelee, luuleeko se että mä olen hylännyt sen, ja onko se yksinäinen. Asia ei tuntuisi niin raskaalta, jos en kuukauden päästä saisi (luultavasti) saisi tietoa, että muutto odottaa, ja tämä elämä täällä jää taakse päin.


Mä olen yrittänyt henkisesti valmistautua siihen, että tämä luku mun elämästä on pian ohitse, eikä Rapi enää kuulu mun uuteen arkeeni. Mä en kuitenkaan voi olla ahdistumatta ajatuksesta, että Rapi möllöttäisi tallilla ihmetellen, että miksei se tuttu ja turvallinen kaksikko enää tule moikkaamaan. Rapi on yksi mun elämäni tärkeimmistä asioista, enkä halua sille muuta kuin rakastetun ja onnellisen elämän. Me ollaan näiden vuosien aikana opittu toistemme tavat, ja välillä maastakäsin työskennellessä tulee sellainen tunne, että tuo hevonen tietää tasan tarkkaan mitä mä tarkoitan, ihan kuin se ymmärtäisi puhetta. Mutta siitä huolimatta mä en pysty sille selittämään miksi joudun jättämään sen mun elämästä pois. Se ei ikinä saa ymmärtää miksi mä en enää tule sen luo kuin aina silloin tällöin. Eikä se ikinä ymmärrä, että se on mun mielessäni kaikesta huolimatta aina, ja että mä rakastan sitä täydestä sydämestäni.


Anteeksi tällainen angstipostaus, oli vain pakko saada purkaa ajatuksia tekstiksi. Asioilla on tapana järjestyä, mutta tuskin mikään ratkaisu helpottaa mun oloani.. Ensi kerralla taas positivisempaa matskua! :)

T: Eve

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Helpotuksen huokaus

Hyvvee sunnuntaita kaikille! Viimeiset hellepäivät ovat menneet kivoissa merkeissä kavereiden kanssa, ja tallilla ollaan otettu aika rennosti. Eilen oli alunperin tarkoitus mennä treenaamaan esteitä, mutta eihän niillä lämpöasteilla voinut sellaista ajatellakaan. Sen sijaan Rapilla oli pesupäivä, kun vihdoin saatiin heppa puhtaaksi talven ja kevään pölyistä! Pitkästä aikaa meillä on puhdas hevonen ♥








Tänään Sonjalla oli intoa ratsastaa, joten mä sain nauttia kuvaajan roolista. Hauskaa sinänsä, että ratsastuksen jälkeen mulla oli varmasti yhtä hyvä fiilis kuin Sonjallakin! Rapi oli niin upean näköinen, ettei tosikaan. Pitkään meillä on ollut vähän vaikeuksia taipumisen ja sen suun epätasaisuuden suhteen, mutta ilmeisesti kumppareilla ratsastamisesta on ollut hyötyä, sillä heppa oli tosi tasainen suustaan! Se näkyi ulospäin, ja Sonja itsekin hihkui heti alusta lähtien kuinka hyvältä Rapi tuntui. 




Laukassa vielä on työstämistä, sillä vaikka Rapi pyörittää sitä hyvin, niin se jää helposti tyhjäksi suusta, eikä keskity kunnolla. Onneksi pohja on hyvässä kunnossa, joten Sonja uskalsi ratsastaa laukkaa kumppareiden kanssa. Lyhyitä hyviä pätkiä Sonja sai Rapin menemään, joten eiköhän se sieltä taas pikku hiljaa ala luistamaan! Onneksi ensi viikolla viilenee ilmat taas vähän, joten päästään hyppäämään. Esteet ovat aina auttaneet aukaisemaan pieniä jumeja, joten sitä odotellessa!



Mä tiedän, että nämä kuvat on kaikki aika yksitoikkoisen samanlaisia, mutta en mä vaan pystynyt karsimaan näitä enempää! Oon vain niin helpottunut siitä, että pitkään vaivanneet ongelmat taitavat hiljalleen ratketa ♥ Ei ole mitään ihanempaa kuin nähdä rento ja tasaisesti liikkuva hevonen, nyt vain toivotaan, että ongelmat pysyisivät poissa, eikä mentäisi enää tasapakkia.

Pikkusen jo venyttääkin!
 Ps. blogger ei tee mun kanssa yhtään yhteistyötä, vaan tekstit ja kuvat pomppii sinne sun tänne jne..

T: Eve

lauantai 24. toukokuuta 2014

Huh hellettä!

Heipparallaa, täällä taas pitkästä aikaa! Huh kun aikaa ei millään löydy tarpeeksi kaikelle, mutta kahden viikon päästä mun pääsykokeet on onneksi ohi, ja voi panostaa tähänkin blogiin enemmän. Inhottavaa, että ollaan käyty tosi ahkerasti tässä viime viikot tallilla, mutta materiaalia ei kuitekaan olla tänne asti saatu...

Noh, kesähelteet löysi tännekn, joten ratsastukset ollaan jouduttu pitämään aika rentoina ja lyhkäisinä. +30 asteessa ja suorassa auringon paahteessa ei viitsi hevostakaan kauheasti vaivata, joten tarhassa ollaan pääosin kevennelty ja työstetty vähän ravia. Rapi on pitkään ollut oikeaan kierrokseen vänkslä suustaan, ja pureskellut kuolaintaan, mutta tällä viikolla otettiin pitkästä aikaa kuminauhat käyttöön, ja jo yhden kerran jälkeen niistä on ollut tosi suuri apu! Nämä kuvat on kaikki siltä kerralta :)

Voi suloiset karvanaamat ♥
Aloitin ratsastuksen ilman kumppareita, ja kävin kaikki askellajit lävitse. Käynnissä ja ravissa yritin saada tasaista tuntumaa suuhun, ja kehuin aina vuolaasti kun se hetkittäin pysyi. Tehtiin vähän takaosan väistätyksiä ja yritin saada Rapia liikkumaan eteen. Rapi oli vähän tahmealla tuulella, joten otin raipan käteen vain muistutukseksi, ja heti alkoi liikettä löytymään paremmin! Mulla oli muuten vähän liian pitkät jalustimet, joita en jostain syystä lyhentänyt, joten jalka on joissain kuvissa liian takana. Laukka ei ole oikein taas sujunut tuossa pienessä tarhassa, joten sitä otin vain hetken kumpaankin suuntaan, mutta en jäänyt työstämään sitä. Heti kun helteet vähän hellittää, täytyy mennä kentälle ratsastamaan laukkaakin.


Kumppareilla menin vain lyhyen aikaa ratsastaen Rapia kunnolla eteen ja kehuin aina, kun kuolaimen vänkslääminen taukosi. Ratsastin pääosin kahdeksikkoa, jossa työstin enemmän vaikeaan oikeaan kierrokseen, ja hyvin mennessä palkitsin vaihtamalla suunnan helpompaan. Kumppareiden pois ottamisen jälkeen Rapi oli jo paljon tasaisempi, vaikka vieläkin se kuolain liikkuu liikaa suussa. Eilen kävin uudelleen ratsastamassa pikaisesti tarhassa, ja sillä kertaa ei tarvinnut kumppareitakaan laittaa, kun heppa oli jo paljon tasaisempi. Työtä on vielä paljon edessä, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ehkä meillä pian on jo yhtä tasainen hevonen alla kuin vuosi sitten kesällä ♥

Loppuraveja

Hyvää viikonloppua kaikille ja muistakaa nauttia näistä helteistä! 

T: Eve